keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Turkulainen jo kuukauden päivät

Vasta nyt saatu nettipiuha kotiinkin, tosin liian lyhyt. Opiskelut on alkaneet ja nyt tänään illalla iski ihan totaalinen ikävä mun ihaniin unkarilaisystäviini. 

Lupaan, en oo hylännyt tätä ja ensi kerralla palaan kuvien kanssa.

maanantai 19. elokuuta 2013

Åbo och Helsingfors

Hei !

Ilmoitan itsestäni, että täällä ollaan ! Ensimmäinen viikko Suomessa on ollut odotetusti aika hurjaa häslinkiä. Uuteen kotiin on viety jo suurin osa tavarosita ja huonekaluista, uusi työ on plakkarissa ja kotiuduin juuri kolmen päivän reissulta Helsingistä. Kun asiat tästä tasaantuvat, ilmoittelen enemmän itsestäni ja paneudun blogiinkin enemmän !

lauantai 10. elokuuta 2013

Hetki lyö

Huomenna tosi aikasin aamulla starttaa kone Düsselistä kohteena Helsinki-Vantaa Köpiksen kautta. 

Mun posket on ihan märät.

Enkä mä haluu pakata tota laukkua, vaikka se on ollu jo viikon pakattuna, 78 kiloa postissa kohteena Suomi.

perjantai 9. elokuuta 2013

Viimeisiä viedään..

Tänään on viimeinen työpäivä.

Tänään heitetään taas monet heipat..

Huomenna on mun viimeinen päivä täällä..

..

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Bag-in-the-bag Poni-kankaasta

Mulla oli lomaa tässä pualentoista viikon verran ja menin mun tädin luokse, kun mun veli tuli kahden kaverinsa kanssa lomalle Saksaan samaan paikkaan. Ihastuin ihan päätä pahkaa Eero Aarnion Poni-kankaaseen, joka oli vielä ihanan oranssin värinen. Poni on niin söpö, ihan ehdoton lemppari kyseisistä tuoleista. Ehkä joku päivä mullakin komeilee oma poni olkkarissa ;-)

 Mun serkku Anna oli ompelemassa ittelleen essua siitä kankaasta, mun täti Tintti ompeli bag-in-the-bagin mun serkulle ja se oli niin söpö, että Tintin avustuksella ompelin sitten ittellenikin oman, eipähän huku pikkutavarat veskaan enää :-) Etupuolelle tuli pikkuponi ja teksti, takapuolelle ison ponin peppu ja sisäkangas on feikkiunikkoa.

 photo IMG_9946_zpsd1b0f1ca.jpg

 photo IMG_9951_zpsb770d082.jpg

 photo IMG_9948_zpsac2f479f.jpg

 photo IMG_9947_zps54101271.jpg

Tälläset ompelujutut ei ehkä ihan istumun blogin kategoriaan, mutta tää blogi kokee nyt muutoksen vaiheita, ihan niinkun mäkin. Mä oon totaalisen kyllästynyt tähän ulkoasuun ja eihän tää enää viikon päästä sovi enää au pair-kategorian alle. Tai siis tottakai mutta ei enää tuu pyörimään sen ympärillä. En siis oo lopettamassa bloggaamista missään nimessä, joten ei huolta :-)

Keskiviikkona palasin takasin Düsseliin, ja oli kyllä haikea sanoa taas heipat mun sukulaisille täällä.. Onhan tuolla tultu nyt jokunen kerta käytyä :-) Joten kiitos siitä kauheasti Tintille ja G:lle, että oon saanu vierailla siellä niin usein <3 Ja Annalle, mun kymmenen vuotta vanhemmalle serkulle, joka on mulle kuin sisko !

perjantai 2. elokuuta 2013

Man kann sich nicht einsam mit euch fühlen

 photo 5dc48933-76c5-40f0-882a-5a9e14024d4f_zpsdc67f1a5.jpg
 photo IMG_9797_zpsfcf519cc.jpg

Meine Zeit hier in Deutschland ist so schnell gegangen.. Die zwei Mädels hier im obenem Bild waren da für mich die ganze Zeit. (Und Essi auch !) Gestern habe ich der Niki tschüss gesagt, als sie zurück nach Hause für einen Monat fuhr. Wir haben wirklich viel zusammen erlebt.. Und wie meine Tante in meinem Erinnerungsbuch schrieb, ich hoffe und vor allem ich weiss, dass wir bleiben immer im Kontakt und wenn wir alle alt sind, können wir auf unsere Abendteuer lachen. Ihr zwei wisst ganz genau was ich meine.. ;)

Am 11. August fliege ich auch nach Hause und ich kann nicht darauf warten, bis ich alle meine Freunden und Familie sehe. Es ist generell im Leben so, dass wenn irgendetwas endet, etwas neues anfängt, und so ist es dieses Mal auch. Ich beginne zu studieren in Turku, ich habe ein Zimmer von einem WG bekommen und plane schon, wie ich den Raum einrichten möchte. Ich hätte nicht vor 14 Monaten geglaubt, dass es war das letzte Mal, wenn ich zusammen mit meiner Mutter und meinem Bruder zusammen lebte, aber Veränderungen sind meistens gut im Leben.

 photo IMG_9794_zpsc185bf46.jpg
 photo IMG_9784_zps535c9824.jpg
 photo IMG_9782_zps34de2908.jpg

Ich wollte mich bedanken für die schöne Erinnerungen mit euch.. Ich werde euch alle vermissen und ihr seid immer wilkommen zu mir in Finnland !

Köszi und Puszii !! <3

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Kuumankostean parvekeseuran tervehdys

Saksassa on KUUMA. Ja KOSTEA. Mä vietän mun viimisiä saksa-päiviä loman merkeissä tällä hetkellä serkun parvekkeella ihmeellisen oranssin parvekesuojakankaan alla - olo on siis kuin teltassa. Paitsi ei oo ötököitä ja se on hyvä.

Tänään mä oon extraonnellinen, vaikka oonkin kuluttanut taas liikaa rahaa. Mutta ei se haittaa, mulla on nimittäin ollut maailman paras päivä ! Mun veli on täällä lomalla kahen kaverinsa kanssa ja hän ja minä ollaan tänään mm. shoppailtu yhessä, keskusteltu opiskeluista ja juotu yhdessä mun saksan ajan juomia - Düsseldorfin altbieriä ja Korn shotti (+kirpeä pulveri). Oli ihana näyttää mun kaupunki täällä ja mun veljen kanssa ! Miten voikaan olla näin onnellinen. Selvennykseksi vielä, ei olla ikinä oltu läheisiä ja aina vaan tapeltu, mutta nyt, NYT on asiat toisin !! Mä olen nauranut tänään hänen kanssaan.

Elämä on ihanaa.

On jotenkin hassua aatella, että tää mun 14 kuukauden seikkailu on pian ohi. Toisaalta mä oon sillain levollisen helpottunut, tää ei myöskään oo ollu mikään helpoin tie, nimimerkillä au pairit tietää mistä puhun. Siihen ei sen kummempaa kommentointia tarvita, ja siksi tavallaan oon myös onnellinen että tää loppuu, vaikka oonkin siitä surullinen. Tai haikea. Näitä tunteita lukee blogeista, kuulee ihmisiltä, miltä se tuntuu ja niin vaan se klisee on totta, että sen ymmärtää, kun siinä tilanteessa itse on. Sen voi tavallaan jollaan puolikkaalla tasolla ymmärtää, vähän niinkun teoriassa, jos vaikka ystävä kertoo, mutta  ne tunteet käsittää todellisesti vasta sitten, kun on siinä tilanteessa itse - hyvästelemässä ystäviä, istumassa kantiksessa vikaa kertaa ja silmien kostuessa siitä tunneryöpystä, minkä kaikki tilanteet ja sanat ja teot siltä ajalta itsessä herättää. 

Uuden alkaessa ihminen miettii mennyttä elämää, menneitä asioita ja paikkoja. Miten minä olen muuttunut, mitä olen saanut tästä käteen. Koska faktahan on se, että tälläiset luvut elämässä, niinkuin kaikki, mutta erityisesti itsensä likoon laittaminen täysin vieraassa ympäristössä kasvattaa ihmistä. En voi ees kuvailla, kuinka onnellinen mä olen siitä, että miten oon kasvanu ja kehittynyt tän vuoden aikana. Se pelokas tyttö, joka oli niin usein surullinen, ei enää oo kun lähes näkymätön muisto. Mä olin tosi pelokas erilaisia tilanteita kohtaan, enää en oo. Ehkä mä lähdin pakoon asioita, mutta huomasin jo jouluna, ettei oo mitään paettavaa. Asiat on järjestyksessä ja se tuntuu hyvältä. Saan taas tavallaan aslottaa alusta, ja toisaalta en kuitenkaan, mutta mua ei pelota eikä mua huoleta. Kyllä elämä kuljettaa ja omat päätökset ja intuitio ohjaa. Siihen uskaltaa luottaa jotenkin enemmän, että asiat järjestyy. 

Mä niin haluan palata joku päivä ulkomaille. Ranska on ihan must, se on ollu haaveena pitkään eikä loitonnu mihinkään tän vuoden aikana. Ja ehkä olis hienoa mennä johonkin ihan erilaiseen maahan, missä kulttuuri ois ihan erilainen. Eurooppa on sillälailla turvallinen kuitenkin, vaikka siinä ei oo mitään vikaa, että on turvallinen.

 Mun sisänen seikkalijani on vasta herännyt ja hyvin nälkäinen.